Kyllä, totta se on; enää kaksi yötä Jouluun. Tänään nuorimmat lapset saivat todistuksensa ja pääsimme joululoman viettoon. Ihana, ei enää kiirettä minnekkään, saa rauhoittua Joulun odotukseen. Tänään kävin kaupassa ja seuraavan kerran ajattelin käydä täydentämässä jääkaappia vasta ensi viikolla.
Syksy ja alkutalvi on mennyt kovasti kiireisissä ja stressaavissakin tunnelmissa. Olin Kansalaisopistossa töissä ja opetin useita ryhmiä, kävin välillä töissä Oulun Sinooperissa, vapaaehtoistouhuissa Hyvän mielen talolla ja kotityötkin on tehtävä. Nuorin pojista sairastui yläasteella koulun homeongelman vuoksi vakavasti ja siitä seurasi huolta ja erityisjärjestelyjä lapsen koulun käynnin turvaamiseksi. Ja lukemattomia puhelin soittoja terveystarkastajalle, päättäjille, opettajille ja rehtorille... Seurauksena kaikesta tästä väsyin totaalisesti, huomasin, että minulla ei ole enää aikaa istahtaa käsitöiden ääreen rauhoittumaan, kaikki aikani meni opetuksen suunnitteluun ja valmisteluun. Aluksi kaikki tuntui niin hienolta, minulla on työ, minä kuulun mukavaan työyhteisöön, tunsin itseni yhteiskunnalle tärkeäksi ... mutta väsymys ja lisääntynyt kipu alkoivat hiipiä elämääni. Välillä en pystynyt nukkumaan, ja vaikka nukuinkin se ei auttanut väsymykseen, lisäksi minulle puhkesi ihosairaus...
Olen koettanut miettiä mitä teen... En halua missään nimessä kokonaan lopettaa kansalaisopiston työtä, mutta jouduin perumaan useita lupaamiani kursseja kevääksi. On pakko rauhoittaa elämää...
Joulun aikaa olen odottanut kovasti. Olen saanut kaikki lapset kotiin ja se onkin paras joululahjani. Odotan kynttilöiden valoa, joulukuusen tuoksua, rauhoittumista. Aion pitää muutaman yöpukupäivän kera suklaan ja hyvän kirjan. Ja kenties istahdan neulomaan... Nyt saa Joulu tulla....
*click*
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti