Väsyttää, väsyttää ja väsyttää...

Helsingin leirikoulun jälkeen olen ollut ihan käsittämättömän väsynyt. Matka oli tietysti rankka fyysisesti ja kipeydyin istumisesta ja kovalla alustalla kävelemisestä, mutta kaikki oli sen arvoista. Oli hienoa saada olla mukava reissussa ja kokea monia unohtumattomia kokemuksia. Sormien ja varpaiden nivelet ovat olleet turvoksissa ja kipeät, selän kivusta puhumattakaan. Usi kipulääke yhdistettynä entisiin lääkkeisiin aiheuttaa myös väsymystä.

Kotiin palattuani alkoi heti niin tuttu arki. Pyykkiä olen pessyt monta koneellista päivässä, pihatöitä olen koettanut tehdä vähitellen ja nyt pitää aloittaa leipomaan ja valmistelemaan pojan Ylioppilasjuhlia. Ensi viikonloppuna on enon hautajaiset Suomussalmella, pojan käyttö Rovaniemellä pääsykokeissa ensi viikolla ja yksi käynti Oysiinkin. Välillä kauhistuttaa, miten ihmeessä jaksan tehdä kaiken? Mutta koetan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja tehdä sen mitä jaksan.

Väsymys on nyt jotain aivan mahdotonta. Nukahtelen istualleni, jopa ruokapöydässä. Nukun joka päivä päiväunet, yöunet ovat katkonaisia, koska olen liian väsynyt. Jakainen osa ja solu kehossani huutaa väsymystä. Onneksi mieliala on pysynyt hyvänä ja iloisena. Päivittäiset kävelylenkit Lunan ja Nupun kanssa auttavat jaksamaan...

Koetan jaksaa nämä kaksi viikkoa ja sen jälkeen saan levähtää. Koulut loppuvat ja saamme lasten kanssa nukkua aamulla pitempään. Odotan myös viiden päivän pituista tilkkutyökurssia Oulun kansalaisopistossa kesäkuun toisella viikolla. On ihana vaan ommella ja vapaa-ajalla nauttia kesästä. Odotan myös pääsyä kesämökillemme ja yhteistä aikaa koko perheen kanssa.

Lopettelen nyt ja alan leipomaan . Mukavaa päivää kaikille:)

Halauksin Katrilli