keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Koirat... ihania ilon tuojia

Saanko esitellä meidän ihanan koirulin; Luna neiti 8-viikkoa! Luna malttoi hetken olla paikallaan ja sain napattua hänestä kuvan. Yleensä pikkuinen on aina liikkeellä, touhuamassa hereillä ollessaan. Lunasta tulee mieleen pienet ja suloiset menninkäiset tai peikot tai Muumipeikosta tutut näkymättömät oliot. Luna tepsuttaa niin hiljaa paikasta toiseen ja ehtii ihan joka paikkaan. Olen niin onnellinen Lunasta...


Luna ja Nuppu ovat hyviä kavereita. Kaverusten kokoero on ihan valtava. Luna painaa 1,6 kg ja Nuppu painaa 32 kg. Luna nukkuu välillä päiväuniansa yhdessä Nupun kanssa. Aluksi Nuppu oli aika ihmeissään uudesta koirasta, Lunahan valtasi Nupulta paikan perheen vauvana. Mutta nyt Nuppu suhtautuu hyvin suojelevasti Lunaa kohtaan. On mukava seurata näiden kahden touhuja.

Minulla on ollut tänään vaikea päivä. Olen ollut jo useampana päivänä tavallista kipeämpi ja lisäksi migreeni on vaivannut jo kolmena päivänä. Tänään yritin aamupäivällä järjestellä poikien huoneen komeroita, pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa. Aloitin monta touhua, mutta mitään en saanut kunnolla valmiiksi. Vasemman jalan hermokipu, selkäkipu ja nivelrikkokipu jylläsivät oikein kunnolla ja kaiken "kuorrutuksena" migreeni. Iltapäivällä olin niin uupunut, etten jaksanut muuta kuin ottaa Lunan kainalooni ja mennä hetkeksi nukkumaan. Olo on tuntunut toivottomalta ihan koko päivän. Ei tähän kipuun totu koskaan! Onneksi välillä kipu päästää helpommalla ja saan huokaista. Näitä helpompia päiviä on vaan niin harvoin.

Onneksi on lapset, ystävät ja koirat, joiden avulla jaksan eteenpäin. huomenna on parempi päivä... Onhan?

9 kommenttia:

Kisumumma kirjoitti...

Voi, miten suloinen Luna on, ja kasvanut, vaikka NIIN pieneltä näyttää kaverinsa vieressä. Ihania kuvia.

Minullakin oli migreeni kolme päivää putkeen,ja verensokeri heittelee.Nyt taas yksi sormi on turvonnut muodottomaksi ja peukalo-ote ei pidä. En ole tehnyt paljoa muuta, kuin maannut sängyssä ja rypenyt valtaisassa itsesäälissä.Eläke myönnettiin vuodeksi kuntoutustukena, pitäisi vissiin sitten mennä töihin.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihania koiruuksia kumpikin ja varsinkin Luna:) Kamalan uteliaisuuden vallassa kyselen, että huomasitteko jo heti alussa tuon rinnan värivirheen, siis ne valkoiset karvat? Saitteko ohjehintaan alennusta sen vuoksi? Näyttelyynhän tuota ei oikein voi viedä. Vai etsittekö tekin värivammaista kuten me, että ei tarvitse viedä näyttelyyn. Meidänkin Kultsilla on tuossa rinnassa valkoista, vaikka aprikoosihan sen pitäisi olla :)
Täällä kärsitään myös kivuista ja säryistä. Tänään on ollut kurja päivä, eikä yöstä näytä sen kummempaa tulevan.
Toivottavasti huominen on parempi meille särkyisille, sitä joka kerta toivoo kun nukkumaan menee.

Sooloilija kirjoitti...

Piti oikein ottaa joku puolitoista kiloa painava esine käteen, että tajuaisi kuinka pieni Luna on. Yhden kurkkapurkin painoinen, sellaisen missä ei ole edes multia eikä kukkaa! Voi pientä..

Ja Nuppu näyttää niin äidilliseltä..

katrilli kirjoitti...

Hei!

Voi Kisumumma sua, kunpa voisin auttaa sinua kipujesi kanssa. Mie tiedän millaista on taistella kuntoutustuki-ja eläkeasioiden kanssa. Ei sinusta ole työelämään, mie en voi ymmärtää miksi meitä sairaita ihmisiä kiusataan noiden asioiden kanssa. Ne on niin henkisestikin raskaita ja kuluttavia asioita.On rankkaa olla epätietoisuudessa ja pelossa, jos joutuu töihin tai työkokeiluun eikä terveys sitä salli. Vuosi on niin lyhyt aika... Lähetän sinulle voimahaleja ja lämpöisiä ajatuksia:)

Nelmi: Huomasimme Lunan kauniin valkoisen täplän heti, kun kävimme pientä katsomassa. Me etsittiin ihan ihanaa kotikoiraa eikä näyttelykoiraa. En tykkää näyttelytoiminnasta ollenkaan. Koira on niin ihana terapeutti ja ystävä.Lähetän sinullekin haleja ja lämpöisiä ajatuksia, jotta jaksaisit kipujen kanssa. Ainahan sitä toivoo, että huominen olisi helpompi. Minulla ei ole, kivut ovat jyllänneet koko yön ja heti aamusta ihan samanlaisena kuin eilenkin. Pää on ihan sekaisin kipulääkeopiaateista:)

Sooloilija: Luna on ihan käsittämättömän pieni. Tuntuu ihan uskomattomalta, että noin pieni osaa jo niin paljon asioita. Luna sulattaa kyllä kaikkien sydämet hellyttävyydellään ja ihanuudellaan. Olen todella onnellinen koiristamme. On niin hellyttävää katsoa myös Roosaa, kun hän leikkii Lunan ja Nupun kanssa ja hoitaa niitä. En ole kipujeni vuoksi jaksanut vastata meiliisi.

Halauksin katrilli

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä on suloistakin suloisempi Luna! Ihanaa kun isompi koira on ottanut sen hoidokikseen ja yhdessä voi makailla vierekkäin.

Merja kirjoitti...

Voi ei miten suloinen Luna!Ihanat silmät...ja niinkuin sanoit,tulee mieleen muumilaakson "olennot".Aivan ihana persoona!yritän kuvitella,miten pikkuinen se on,kun mahtuu tildakassiinkin!
Totta,mitä sanoit,koirat ovat parhaita terapeutteja.maailma olisi parempi paikka,jos jokaisella olisi oma kuonoterapeutti,tassusankari.

Merja K kirjoitti...

Voi mikä ihana Luna, nämä kuvat eivät suinkaan helpota minun koirakuumetta :)

Koita jaksaa ja tsemppiä sinne suuntaan!

Sooloilija kirjoitti...

Hei taas, blogissani on sinulle mukava haaste. Osallistuminen tietenkin vapaaehtoista, mutta jos jaksat jossain vaiheessa. Se oli helppo ja hauska..

Marianne kirjoitti...

Suloinen Luna-vauva!