Olen nukkunut taas todella huonosti tai en ole nukkunut ollenkaan viime aikoina. Yöt ovat tuntuneet pitkiltä ja kivuliailta. Olen käyttänyt jo pitkään kipulääkkeenä vahvoja opiaatteja ja kyllähän ne kipuihin jonkin verran auttavat, mutta niistä tulee vaikeita sivuvaikutuksia (mm. ummetusta, unettomuutta, ruokahaluttomuutta). Varsinkin ummetus on vaikea sivuvaikutus, josta aiheutuu monenlaisia ongelmia; kovaa vatsakipua ja vatsakivun pelon takia en uskalla kunnolla syödä.
**************
Ajattelin itsekseni, että koetan vähentää opiaatin annostusta ja korvata sitä pikkasen miedommalla kipulääkkeellä. Ensimmäinen päivä sujui suhteellisen helposti ilman isompia vieroitusoireita, mutta seuraavat kaksi päivää ja yötä olivat ihan kauheita. Vieroitusoireet tulivat rajuina; minua palelsi koko ajan, vapisutti, nivelkivut olivat kauheita ja tunsin levottomuutta. Mikään lääke ei poistanut oireita. Unirytmi meni sekaisin ja pahimmillaan mie vaan kävelin kotona ympyrää olohuoneen ja keittiön välillä. Öisin koetin tehdä käsitöitä ja lukea, jotta aika kuluisi nopeammin. Aikaisin eilen aamuna en kestänyt enää vaan palasin entiseen lääkitykseen...
Ajattelin, että miksi minun pitää kiusata itseäni näin kovasti. Olen kuitenkin pystynyt vähentämään opiaattien määrää viime vuoden aikana. Ilman kipulääkkeitä en pärjää, se täytyy myöntää.
*************
Lääkekokeilu sekoitti kuitenkin unirytmin. Olen ommellut yöllä Vihervaaraan liinavaatteita ja kylpypyyhkeitä, viime yönä ompelin vanhimman pojan asunnon olohuoneeseen verhot sekä kaksi tyynynpäällistä. Olen korjannut myös poikien vaatteita. Ensi kesänä armeijaan lähtevän poikani puseroa korjatessani itkin jo ensimmäiset itkuni pojan armeijaan lähdön takia. Minusta on hienoa, että poika lähtee armeijaan, mutta tämä äidin luopuminen lapsista on rankkaa. Itkin sitä miten minun tulee ikävä poikaa, miten me pärjätään kotona ilman häntä... Poika lähtee Uttiin laskuvarjojääkärikoulutuksen pääsykokeisiin parin viikon kuluttua. Utti on niin kaukana kotoa... Tiedän, että olen ihan höppänä näiden tunteideni vuoksi, mutta en voi sille mitään. Ystäväni sanoikin, että "sie olet aloittanut itkemisen tarpeeksi ajoissa, että varmasti ehdit itkeä kunnolla".
*click*
*click*
2 kommenttia:
Voi näitä itkuja, kyyneleet kuuluvat äitiyteen..
Toivotaan, että tilanteesi tasoittuu ja pääset nukkumaan hyvin, ilman kiputiloja, tai ainakin vähemmillä kivuilla.
Voi että, sinulla on hurjan paljon kovemmat kivut, kuin minulla, ja minäkin olen taas valvonut, kun lonkat särkee, eikä voi kuin hetken olla kummallakaan kyljellä.Sorminivelet on myös tulehtuneet ja kipeät. Mulla on särkyyn tällähetkellä joku vahvempi Panadol, joka ei auta yhtään, tekee vaan pään oudoksi. Pronaxen auttaisi jonkinverran, mutta sitä ei voi taas disperinin kanssa syödä.
Isälläni on Tramal, kipulääkkeenä, ja hän on yrittänyt vähentää sitä, mutta ei pysty. On tää niin tätä. Mulla on nyt kivun ja valvomisen myötä sydämen rytmihäiriöt pahentuneet.
Sinulle toivottelen siunausta ja voimia.
Lähetä kommentti